Suomessa esihistoriaa tehdään koululaisille ja kansalaisille tutuksi uusimman 3D-teknologian avulla. 3D-digimallit julkaistaan liaäksi Finna-palvelussa. Ne ovat koululaisten lisäksi kaikkien vapaasti hyödynnettävissä. 

Satakunnan Museon arkeologisia kokoelmia digitoidaan 3D-muotoon Satakunnan museon ja Turun yliopiston kone- ja materiaalitekniikan laitoksen yhteistyöhankkeessa.  Sen tavoitteena on parantaa paikallisen kulttuuriperinnön saavutettavuutta suurelle yleisölle, ja lapsille ja nuorille myös museoiden ulkopuolella.

Digitoidut muinaismuistot voidaan tulostaa myös 3D-kappaleiksi, jolloin ne saadaan laajemmin käsinkosketeltaviksi ja käytettäviksi. Satakunnan Museon arkeologisista kokoelmista on  valittu 15-20 löydön valikoima 3D-mallinnetaan Turun yliopistossa.

’’Historian ja 3D-tulostuksen yhdistäminen hankkeeksi on yksi hieno esimerkki tästä, kertoo erikoistutkija Heidi Piili, Turun yliopiston kone- ja materiaalitekniikan laitokselta. Mallinnettavien muinaisesineiden joukossa on sekä valtakunnallisesti merkittäviä museon arkeologisten kokoelmien helmiä että tyypillisempiäkin löytöjä kivi-, pronssi- ja rautakaudelta.

Digitointiprojektin valmistuttua esineiden digitaaliset tulostettavat mallit julkaistaan Finna-palvelussa osana laajaa oppimiskokonaisuutta.  Vaikka opetusmateriaali on suunnattu koululaisille, aineistot ovat Finna-verkkopalvelun kautta kaikkien nähtävillä, ladattavissa ja vapaasti käytettävissä.

Hanke on valittu Suomen edustajaksi (ainoana koko Suomesta) eurooppalaiseen Twin it! Part II -kampanjaan. Tässä kampanjassa EU:n jäsenmaiden kulttuuriperinnöstä vastaavat ministeriöt on kutsuttu julkaisemaan 3D-digitoitua kulttuuriperintöä sekä tarjoamaan sitä avoimeen käyttöön Europeana-palvelun kautta

Lisää: 3D-hankkeen kotisivu (LINKKI) ja Finna-palvelu (LINKKI, tulossa).

Aloituskuva: Tutkija  Heidi Piili digitoi esohistoriallisen ajan vasarakirvestä Turun yliopiston kone- ja materiaalitekniikan laitoksella.  Skannatun mallin tarkistuksen ja korjausten jälkeen siitä voidaan tulostaa oikean tyylinen 2D-malli. Kuva: Henry Ward-Raatikainen

Y