Donut Lab julkaisi nettisivulla uusimman tiedotteen, jossa avataan tarkemmin pitkään odotetun akkukennojen käytännön kemiaa. Selvitys on tilattu brittiläiseltä testaus- ja sertifiointiyhtiö Intertekiltä, joka on selvittänyt Donut Labin toisen sukupolven akkukennon rakenteen ja alkuaineet.
Akkukennon tutkimukset toteutettiin Intertekin laboratoriossa Isossa-Britanniassa, jonne Donut Lab lähetti kaikki akkukennon aktiiviset osat tutkittavaksi. Niitä olivat yhtiön mukaan virrankeräimet, hapetusreaktion mahdollistava anodi, pelkistymisen mahdollistava katodi sekä niiden välissä oleva elektrolyytti.
Tutkimuslaitoksessa akkukennon näytteet liuotettiin typpihappoon ja analysoitiin standardoidulla ICP-OES-menetelmällä, jolla on Britannian kansallisen akkreditointiorganisaation hyväksyntä (UKAS).
Kyseessä on tiedotteen mukaan herkkä menetelmä, joka tunnistaa alkuaineet äärimmäisen pieninä jälkinä. Menetelmässä plasma hajottaa näytteen yksittäisiksi atomeiksi, ja jokainen siinä oleva alkuaine säteilee valoa juuri sille ominaisilla aallonpituuksilla. Litiumia akkukennosta löytyi 3,4 miljoonasosaa (ppm).
Vertailun vuoksi tavallisessa litiumioniakuissa litiumin määrä lasketaan Donut Labin mukaan prosentteina ja sitä on jopa kymmeniä tuhansia kertoja enemmän kuin suomalaisyrityksen akussa.
Ja natriumia akussa oli selvityksen mukaan 632 miljoonasosaa (ppm), minkä selittää se, että natriumia on yksinkertaisesti kaikkialla. Natriumioniakussa aktiivinen materiaali sisältäisi Donut Labin mukaan natriumia 50–100 kertaa enemmän kuin yrityksen akkukennossa.
Donut Battery ei ole tähän mennessä kertonut tarkemmin akkukeksintönä kemiaa. Siksi julkisuudessa on arvailtu akun perustuvan joko litium tai natriumtekniikoihin.
’’Nyt halusimme nyt kumota nämä spekulaatiot riippumattomalla testillä”, viestii tiedotteessa Donut Labin toimitusjohtaja Marko Lehtimäki.
Lisää: Intertekin tekemä testiraportti (LINKKI, pdf) ja Donut Labin akkusivusto (LINKKI) sekä aiemmat Donut Labin akkusagan osuudet linkkeineen (LINKKI)
Kuvituskuva: Donut Lab