Video: Siirretään sähköä langattomasti – lähilataus tehostuu

Stanfordin tutkijat ovat löytäneet uusia tapoja siirtää langattomasti sähköä liikkuville kohteille. Tavoitteena on tekniikkaa, joka saattaa jonain päivänä ladata jopa sähköautoja mutta pikemminkin henkilökohtaisia laitteita, kuten lääketieteellisiä implantteja ja matkapuhelimia.

Stanfordin tutkijaryhmä tukeutui tekniikkaan, joka kehitettiin Massachusetts Institute of Technology MIT:ssä vuonna 2007 siirtämään sähköä langattomasti muutaman metrin johonkin kiinteään esineeseen.

Professori Shanhui Fan (vasemmalla) ja tutkija Sid Assawaworrarit ryhmineen ovat jättäneet patenttihakemuksen uusimmasta kehitysvaiheesta. Kuva: Mark Shwartz/Stanford University.

Menetelmä perustuu magneettiseen lähikentän resonanssiin. Se toimii kohtuullisesti lyhyillä etäisyyksillä ja kiinteillä ja sopivan kokoisilla lähetys- ja vastaanottokeloilla. Jos vastaanottavan osan täytyy liikkua, tehonsiirto heikkenee, ellei järjestelmään liitetä monimutkaista viritys- ja säätöjärjestelmää.

Tähän haasteeseen Stanfordin ryhmä vastasi vaihtamalla lähettävän puolen radiotaajuisen lähteen kaupallisesti saatavalla jännitevahvistimella ja takaisinkytkentävastuksella. Tämä järjestelmä selvittää automaattisesti oikean siirtotaajuuden noin metrin etäisyyksille asti.

Tieteellisesti kysymys on pariteetti-aika symmetrisen piirin, joka sisältää epälineaarisen vahvistuksen kylläisyyden elementin, käytöstä tuottamaan vakaa langaton tehonsiirto.

Tämä pikemminkin kvanttifysiikan parissa käytetyn pariteetti-aika- symmetrian (PT-symmetry) käsitettä hyödynnetään nykyään optisen tekniikan tieteen parissa.

LISÄÄ: Nanobitteja.fi (LINKKI) ja tutkijoiden tiedote (LINKKI), tutkimusartikkeli 16.6.2017 Nature-lehdessä (LINKKI) uutinen/video (LINKKI, youtube).

Kuva: Tekniikan esittelyvideolta.

Uusimmat teknologiauutiset kätevästi uutiskirjeessä – kerran viikossa (LINKKI).

LUE – UUTTA  – LUE – UUTTA – LUE – UUTTA

Uusi ammattilehti huipputekniikan kehittäjille – Lue ilmaiseksi!

https://issuu.com/uusiteknologia.fi/docs/1_2017